Ensinnäkin, päätin kirjoittaa ylös ajatuksiani Afrikan reissustani tänne blogiin niin on sitten vaikka muistin tueksi jotain, kun raakuttaa juttuja lapsenlapsille kiikkustuolissa vanhana toivottavasti viisaana mummelina. Niin ja kirjoittamalla voi myös jäsennellä hyvin näitä omia välillä solmussa olevia ajatuksia. Ja last but not least matkakirjeet on omistettu teille rakkaat ystävät.
Saavuin Abujaan illalla 30.9. Lufthansan lennolla rajalliset 20 kiloa matkatavaraa mukana. Kone lähti Frankfurtista teki välilaskun Malabossa. Lentolipussa luki, että välilasku on tekninen, mutta osoittautui että Malabossa on hiljattain alettu tekemään välilaskuja, koska alueelta on löydetty öljyä. Malabo ei edes ole matkan varrella vaan se on saari satoja kilometrejä pidemmälle kaakkoon Abujasta.
Aamulla lokakuun ensimmäisenä päivänä (Nigerian itsenäisyyspäivä) suurlähettiläs tarjosi aamupalaa residenssissä. Päivemmällä syötiin myös yhdessä pastaa "by the pool" keskipäivän auringon porottaessa täydeltä taivaalta. Töiden pääteeksi otimme yhdessä myös pienet kuntouinnit 10 metrin pituisessa poolissa. Siinä loiskiessamme mukaan hyppäsi reunalta myös sammakko. Muut pitkäkoipiset vahtivat altaan reunalla ja väistivät minua kiltisti, kun lähdin noutamaan uimaan hypähtäneelle kurnuttajalle haavia saunan sivustalta.
Illalla kollegamme Mikko vei meidät ja Suomesta vierailulla olevat tädit syömään pimeän tullen armeijan parakeille, joissa järjestetään pimeän tullen markkinat. Mukaan joukkoon haettiin puolivalmiilta valkoiselta betonipalatsilta myös vanha nigerialaisherra, jota kutsutaan proffaksi. Hän oli entisen presidentin Olusegun Obasanjon henkilääkäri ja todella oikein miellyttävä ja hymyilevä pienehkö partasuinen harmaahapsi, joka pyörittää jonkin matkan päässä köyhille kyläläisille klinikkaa.
Paikan päällä parakeilla näky oli kuin jostain Bond- tai Afrikka-elokuvasta. Hirmuinen melu ja ihmispaljous pakkautuneena kapeille pimeille epätasaisille kujille (kuoppia niin että kokoajan oli kaatua pimeässä). Kuumaa savua ja sähkögeneraattorista tulevan paloöljyn katkua levisi ympäriinsä. Oli välillä todella hieman ahdistavaa hengittää. Mikko näytti minulle kuinka neuvotellaan savua nousevan kojun pitäjältä isot kalat ateriaksi. Hinnaksi chili-kala-ranskis -aterialle saatiin nopeasti tutulta myyjältä 1000 + tippi 100 nairaa per annos (joka on noin 5€), jotka nämä mammat (myöhemmin osoittautui että he ovat armeijan työntekijöiden vaimoja) sitten paistoivat ja toivat peremmälle erään kojun pöytään muoviasettimilla. Kojun mimmeiltä saatiin erikseen kansainvälisiä palkintojakin saaneet erinomaiset Star-oluet. Kalaa ja sen kanssa tulevia paksuja ranskalaisia päiviteltiin seurueessa taivaallisiksi moneen otteeseen. Mutta minulle ruokaa ja juomaa vaan oli vähän liikaa. Onneksi loput saimme ottaa mukaan dogibägissä. Nehän vietiin kirjaimellisesti proffan koiralle Diodille - (mietiskelin siinä että tarkoittaakohan Diodi jotain kemian tai biologian termistossä...) Illan päätteeksi vanha proffa muiskautti minulle vielä poskisuukon!
Kämppä oli oikein positiivinen yllätys. Tilaa on ehkä kolminkertaisesti vaasiksen 17 neliöön verrattuna. Eilen illalla vaan tuli sormi suuhun kun yritin saada kaasuhellaa syttymään. Käänsin ja painelin kaikkia nuppeja, enkä vaan saanut kaasua tulemaan ulos, en levyistä enkä itse kaasupullostakaan. Ensin tietysti huomasin, että minulla ei ole tulitikkujakaan. Illan pimettyä lähdin kaatosateessa lyhythihasessa hakemaan tikkuja ja neuvoa ulkoportin vartijoilta. Nämä sitten avokätisesti antoivat kaksi tulitikkua lainaan. Yritin hommaa uudestaan ilman tuloksia ja palasin alas jälleen. Nyt antoivat jo stendarin. No eipä sekään auttanut kun en saanut kaasua ulos pullosta. Pyysin yhtä vartijaa sitten kämpille ja hän koitti käännellä vipuja ja nostella pulloa, mutta totesi että taitaa olla kaasut käytetty tästä säiliöstä. Siihen loppui kokkailuyritykset siltä illalta kämpällä, avasin telkkarin ja katsoin paikallistelevisiota. Sieltä tuli erikoinen lähetys. Suuri joukko ihmisiä ilmehti, huojui ja lauloi musiikkiviseon kaltaisessa kansallismielisessä pätkässä että "Let's save Nigeria, let's not kill Nigeria". Päätin pikkuhiljaa sulkea lisää propagandaa syytävän toosaan, kun hallinnon erinomaisuuden hehkutus ei ottanut loppuakseen. Myöhemmin sain suurlähettiläältä luvan kokkailla hänen keittiössään ja katsoa hänen televisiostaan satelliittikanavia. Sieltä löytyi sitten heti silloiselle mielentilalleni sopiva yltiöpositiivinen teineille tarkoitettu Disney -kavana, jota katsoin ihan aivokoomassa.
Eilen illalla tosiaan satoi vaakatasoon ja jyrisi kovaa. Kovat myrskyt ovat kuulemma merkki siitä, että sadekausi on päättymässä.
Yöllä heräsin hiestä märkänä kun oli kurkku kipeä. Ei ollut fiksua pyöriä sateessa nälkäisenä lyhythihasillaan. Nyt on tylsää kun ei viitsi lähteä ulos eikä oikein voi urheillakaan puolikuntoisena.
Tänään aamulla lähetystön kuski Joseph tuli sitten vaihtamaan säiliötä, mutta ennen kuin hän teki mitään putkien irroitushommia, hän testasi vielä kerran varmoilla käsillään ja tyylillään hellan käynnistystä ja vot! Joosepin käsissä kaikki levyt lähtivät heti toimimaan.
Pitikin painaa ja vetää vastapäivää itseään kohti.
Joosepin ja kokki Bartin kanssa käytiin eilen päivällä hoitamassa rahanvaihto, tsekkaamassa kaupat ja hedelmätorit. Ostin heidän avustamanaan papaijaa (mikä on hirmu iso hedelmä, isompi kuin vesimeloni), kevätsipuleita, satsumoita, omenoita jne. Niiden syömisessä pitää Suomesta satujen ohjeiden mukaan noudattaa erityistä varovaisuutta ettei saa kaikenlaisia kauheita vatsanväänteitä. Niinpä liottelin tänään mandariinia nesteessä...äh kääk, sehän on siellä vieläkin!
Eläminen täällä on loppujen lopuksi melko kallista. Abujaan on perustettu muutamia kauppoja, jotka on suunnattu ehkä länsimaalaisille ja paikallisille rikkaille. Niistä nimittäin löytyy on Lähi-Idästä (mm. Libanon), Aasiasta ja Euroopasta rahdattua "eksoottista" tuontitavaraa. Paljolti ehkä rahtauksen vuoksi se ei tietysti ole sen halvempaa kuin Suomessakaan. Ostin sitten kiinalaista tomaattimurskaa, italialaista pastaa, ranskalaista juustoa, saksalaista maitoa ja herkullista nigerialaista jugurttia saksalaiseen marjamüsliin.
Lähdenpä katsomaan mikä on mandariinin tilanne Milton liuoksessa lillimisen jälkeen.
Saavuin Abujaan illalla 30.9. Lufthansan lennolla rajalliset 20 kiloa matkatavaraa mukana. Kone lähti Frankfurtista teki välilaskun Malabossa. Lentolipussa luki, että välilasku on tekninen, mutta osoittautui että Malabossa on hiljattain alettu tekemään välilaskuja, koska alueelta on löydetty öljyä. Malabo ei edes ole matkan varrella vaan se on saari satoja kilometrejä pidemmälle kaakkoon Abujasta.
Aamulla lokakuun ensimmäisenä päivänä (Nigerian itsenäisyyspäivä) suurlähettiläs tarjosi aamupalaa residenssissä. Päivemmällä syötiin myös yhdessä pastaa "by the pool" keskipäivän auringon porottaessa täydeltä taivaalta. Töiden pääteeksi otimme yhdessä myös pienet kuntouinnit 10 metrin pituisessa poolissa. Siinä loiskiessamme mukaan hyppäsi reunalta myös sammakko. Muut pitkäkoipiset vahtivat altaan reunalla ja väistivät minua kiltisti, kun lähdin noutamaan uimaan hypähtäneelle kurnuttajalle haavia saunan sivustalta.
Illalla kollegamme Mikko vei meidät ja Suomesta vierailulla olevat tädit syömään pimeän tullen armeijan parakeille, joissa järjestetään pimeän tullen markkinat. Mukaan joukkoon haettiin puolivalmiilta valkoiselta betonipalatsilta myös vanha nigerialaisherra, jota kutsutaan proffaksi. Hän oli entisen presidentin Olusegun Obasanjon henkilääkäri ja todella oikein miellyttävä ja hymyilevä pienehkö partasuinen harmaahapsi, joka pyörittää jonkin matkan päässä köyhille kyläläisille klinikkaa.
Paikan päällä parakeilla näky oli kuin jostain Bond- tai Afrikka-elokuvasta. Hirmuinen melu ja ihmispaljous pakkautuneena kapeille pimeille epätasaisille kujille (kuoppia niin että kokoajan oli kaatua pimeässä). Kuumaa savua ja sähkögeneraattorista tulevan paloöljyn katkua levisi ympäriinsä. Oli välillä todella hieman ahdistavaa hengittää. Mikko näytti minulle kuinka neuvotellaan savua nousevan kojun pitäjältä isot kalat ateriaksi. Hinnaksi chili-kala-ranskis -aterialle saatiin nopeasti tutulta myyjältä 1000 + tippi 100 nairaa per annos (joka on noin 5€), jotka nämä mammat (myöhemmin osoittautui että he ovat armeijan työntekijöiden vaimoja) sitten paistoivat ja toivat peremmälle erään kojun pöytään muoviasettimilla. Kojun mimmeiltä saatiin erikseen kansainvälisiä palkintojakin saaneet erinomaiset Star-oluet. Kalaa ja sen kanssa tulevia paksuja ranskalaisia päiviteltiin seurueessa taivaallisiksi moneen otteeseen. Mutta minulle ruokaa ja juomaa vaan oli vähän liikaa. Onneksi loput saimme ottaa mukaan dogibägissä. Nehän vietiin kirjaimellisesti proffan koiralle Diodille - (mietiskelin siinä että tarkoittaakohan Diodi jotain kemian tai biologian termistossä...) Illan päätteeksi vanha proffa muiskautti minulle vielä poskisuukon!
Kämppä oli oikein positiivinen yllätys. Tilaa on ehkä kolminkertaisesti vaasiksen 17 neliöön verrattuna. Eilen illalla vaan tuli sormi suuhun kun yritin saada kaasuhellaa syttymään. Käänsin ja painelin kaikkia nuppeja, enkä vaan saanut kaasua tulemaan ulos, en levyistä enkä itse kaasupullostakaan. Ensin tietysti huomasin, että minulla ei ole tulitikkujakaan. Illan pimettyä lähdin kaatosateessa lyhythihasessa hakemaan tikkuja ja neuvoa ulkoportin vartijoilta. Nämä sitten avokätisesti antoivat kaksi tulitikkua lainaan. Yritin hommaa uudestaan ilman tuloksia ja palasin alas jälleen. Nyt antoivat jo stendarin. No eipä sekään auttanut kun en saanut kaasua ulos pullosta. Pyysin yhtä vartijaa sitten kämpille ja hän koitti käännellä vipuja ja nostella pulloa, mutta totesi että taitaa olla kaasut käytetty tästä säiliöstä. Siihen loppui kokkailuyritykset siltä illalta kämpällä, avasin telkkarin ja katsoin paikallistelevisiota. Sieltä tuli erikoinen lähetys. Suuri joukko ihmisiä ilmehti, huojui ja lauloi musiikkiviseon kaltaisessa kansallismielisessä pätkässä että "Let's save Nigeria, let's not kill Nigeria". Päätin pikkuhiljaa sulkea lisää propagandaa syytävän toosaan, kun hallinnon erinomaisuuden hehkutus ei ottanut loppuakseen. Myöhemmin sain suurlähettiläältä luvan kokkailla hänen keittiössään ja katsoa hänen televisiostaan satelliittikanavia. Sieltä löytyi sitten heti silloiselle mielentilalleni sopiva yltiöpositiivinen teineille tarkoitettu Disney -kavana, jota katsoin ihan aivokoomassa.
Eilen illalla tosiaan satoi vaakatasoon ja jyrisi kovaa. Kovat myrskyt ovat kuulemma merkki siitä, että sadekausi on päättymässä.
Yöllä heräsin hiestä märkänä kun oli kurkku kipeä. Ei ollut fiksua pyöriä sateessa nälkäisenä lyhythihasillaan. Nyt on tylsää kun ei viitsi lähteä ulos eikä oikein voi urheillakaan puolikuntoisena.
Tänään aamulla lähetystön kuski Joseph tuli sitten vaihtamaan säiliötä, mutta ennen kuin hän teki mitään putkien irroitushommia, hän testasi vielä kerran varmoilla käsillään ja tyylillään hellan käynnistystä ja vot! Joosepin käsissä kaikki levyt lähtivät heti toimimaan.
Pitikin painaa ja vetää vastapäivää itseään kohti.
Joosepin ja kokki Bartin kanssa käytiin eilen päivällä hoitamassa rahanvaihto, tsekkaamassa kaupat ja hedelmätorit. Ostin heidän avustamanaan papaijaa (mikä on hirmu iso hedelmä, isompi kuin vesimeloni), kevätsipuleita, satsumoita, omenoita jne. Niiden syömisessä pitää Suomesta satujen ohjeiden mukaan noudattaa erityistä varovaisuutta ettei saa kaikenlaisia kauheita vatsanväänteitä. Niinpä liottelin tänään mandariinia nesteessä...äh kääk, sehän on siellä vieläkin!
Eläminen täällä on loppujen lopuksi melko kallista. Abujaan on perustettu muutamia kauppoja, jotka on suunnattu ehkä länsimaalaisille ja paikallisille rikkaille. Niistä nimittäin löytyy on Lähi-Idästä (mm. Libanon), Aasiasta ja Euroopasta rahdattua "eksoottista" tuontitavaraa. Paljolti ehkä rahtauksen vuoksi se ei tietysti ole sen halvempaa kuin Suomessakaan. Ostin sitten kiinalaista tomaattimurskaa, italialaista pastaa, ranskalaista juustoa, saksalaista maitoa ja herkullista nigerialaista jugurttia saksalaiseen marjamüsliin.
Lähdenpä katsomaan mikä on mandariinin tilanne Milton liuoksessa lillimisen jälkeen.
3 kommenttia:
Ihanaa Milli! Täällä syksyisen harmaassa Helsingissä on niin kivaa matkata mukanasi maailman ääriin. Kirjoittele pian taas kuulumisia ja muista, että papaija alkaa haista toooosi pahalle jos se unohtuu "avattuna" lämpimään;). Halit seikkailijalle!
Hei sisko-kulta! Mukavaa oli lukea sun blogia -olinkin jo melko huolissani, kun susta ei kuulunut mitään ;) Onneksi sain Äitiltä apdeittiä tästä blogista, tosin ilman osoitetta. Siinä blogia sitten etsiessä kirjauduin mitä ilmeisimmin facebookkiinkin. kräp :) Sinällään jees, mutta itseni tuntien tulen roikkumaan siellä vähän liikaakin, joten taidan viestailla jatkossa joko sun facebookkiin, meiliin tai tähän ;)
Muisku!
Heini
Öö, mitenkään Suomesta saatuja ohjeita väheksymättä, mut eikös mandariineissa ole kuori? Ja sulle annettiin se lavantautirokote? Tosin joka tapauksessa kannattaa olla varovainen varsinkin ulkona syödessään salaattien jne kanssa - niistä saattaa saada giardian...
Kivaa lukea Millie sun kuulumisia :)
Lähetä kommentti