Viikonloppu

Viikonloput on parasta/pahinta aikaa kun on kaukana kotoa. Työt loppuvat Nigeriassa perjantaisin jo klo 13.00 joten iltapäivällä on runsaasti aikaa tehdä kaikenlaista. Sain oppia että perjantai aloitetaan tässä porukassa yleensä lounastamalla kiinalaisessa ravintolassa. Tässä aivan kivenheiton päässä on todella hyvä ja suuri kiinalainen ravintola, jossa on tosi hyvät ruuat (esim. oikein hyvä kasvistofu) ja epäilyttävän kalliilla tehty sisustus (kuten litteä laajakuva tv seinällä). Ja kummallista kyllä koskaan tuossa erinomaisessa kiinalaisessa ei ole muita ruokalijoita. Tarjoilijatkin tuntuvat olevan aivan pihalla kuin lumiukko koko ajan. Jos pyytää mineraalivettä, saa cocista jne. Ja heillä tuntuu olevan vielä vähemmän hajua siitä mitä annokset sisältävät kuin itse asiakkailla. Pieniä epäilyksiä on että paikka olisi rahanpesua varten pystytetty. No ruoka oli todella hyvää, heiluihan keittiössä aivan aito kiinalainen.

Samana iltana pääsin kutsuille proffan luo. Iltaa viettämään oli kutsuttu vaikka ketä Abujan jänniä ihmisiä ja pääsin keskustelemaan proffan hyvin erityisten tuttujen kanssa. Juttelin pitkään mm. hyvin jännän ja mukavan nigerialaisen muslimiherran kanssa kulttuurishokista, joka oli tehnyt töitä aikoinaan myös jenkeissä. Tarjolla oli monenlaista herkkua ympäri maailman, mutta aitoa nigerialaista edustivat vain paistetut banaanin näköiset plantaanit. Kotimatkalla näin muurin seinässä pienen maksimissaan 20cmx20cm kaltereilla varustetun reiän, josta katsoi kaksi poikaa. Kävi ilmi että kyseessä on sitten paikallinen R-kioski. Kysyin heiltä perinteiseen tyyliin "How are you?" ja hyvinhän niillä siinä meni.

Vähäisiä käteisnairojani käyttelin Dunes marketissa lauantai-aamuna. Samaisessa, jossa aiemmalla kerralla olin haalinut kaukotavaraa yli budjetin. Nyt koitin pitää huolta, ettei tule samaa noloa tilannetta kassalla kuin viikkoa aiemmin. Ostin siis todella harkitusti vain vähän tuontitavaraa ja halvinta vettä Mira Cool (...joo.. se lausutaan vähän niin kuin Miracle). Kaupassa kassan jälkeen odottelee aina kantajapoikia, jotka eivät kysele vaan ottavat ostokset automaattisesti kantoon, luonnollisesti he odottavat saavansa tippiä tästä palvelusta. Kerran yksi kantaja oikein suuttui kun vaadin saada kantaa ostokseni itse.

Lauantaina 11.10. oli tarkoitus mennä hashiin eli kaikkien expattien yhteiseen puskajuoksuun ja sen jälkeen illalliselle sekä vielä puskabaariin. Fiilis oli kuitenkin jotenkin niin lötkö että valitsin pienen uinnin ja auringonoton lepolassessa. En ehtinyt kauaa ihmetellä kun Norjan edustuston viisumivirakailija Tor Magnus ilmoitti myöhästyneensä hashista ja ilmoitti että hänellä on luottokuski Raymond varattuna koko iltapäiväksi. Raymond vei meitä ympäri kaupunkia huvipuiston edustalle aidolle italialaiselle espressolle ja jäätelölle sekä eri markkinoille.

Wuse-market on paikallisten number one markkinapaikka. Olimme ainoat valkoihoiset koko monen hehtaarin markkinahökkeliviritelmällä. Ensin oli elektroniikkaa, sitten vaatteita ja lopuksi hedelmät vihannekset ja lihat. Lihojen ja kalojen kohdalla oli jo aika oksu olo, kun kuumassa kuumassa paikassa haisi todella mädäntyneeltä.

Wuse Market

Norjan suurlähetystön uima-allas

Tänään lähdimme kahdella autolla Abujasta kauemmas aitoon Nigeriaan. Matkalla keramiikkapajalle ohitimme ehkä noin sata eri tunnustuksellisiin kirkkoihin ohjaavaa kylttiä, kuten Chirst Embassy ja Jesus House. Moottoriteitä pitkin matkusti kaikenlaisia kokoonpanoja kuten kokonaisia perheitä yhden ainoan mopedin päällä ja tusina poliisia keikkuvalla avolavalla. Vilkkaasti liikennöityjen moottoriteiden varsilla tietysti laidunsivat lukuisat lehmät ja jätteitä syövät kilit sekä koirat.

Abujasta pohjoiseen löysimme saviesineitä valmistavan keramiikkapajan, josta Steven on luonut 12 vuoden aikana toimivan konseptin. Pienissä savimajoissa mies valmistaa alusta lähtien sopivan saven, ruukut ja lasitteen. Stevenin oma polttouuni kuumentaa esineet 1300 asteeseen. Ostin pienen lautasen, jonka sininen kuhmurainen pohja muistutti veden pohjaa, jossa näkyy pyöreitä kiviä.

Paluumatkalla kävimme myös padolla, jonka luomasta järvestä otetaan koko kaupungin vesi. Kipusimme vuoren päälle ja saimme kavereiksi monta pientä poikaa. Näkymät olivat henkeäsalpaavat. Opetimme pojille muutaman sanan suomea.